472. MICHAEL AYRTON (1921-1975). OMAKUVA.

Taiteilija kuvasi puolipitkää, yllään siniharmaa takki, maalausta maalaustelineessä, öljy alumiinille
34,5 x 24,5 cm.

* Metallinen tuki on alumiinia, materiaalia, jota Ayrton oli kokeillut edellisenä vuonna. Hän teki noin puoli tusinaa maalausta, jotka inspiroivat hänen Italian-matkojaan, mukaan lukien hänen ystäviensä, kirjailija Norman Douglasin ja säveltäjä William Waltonin muotokuvia sekä useita maisema- ja hahmosommitelmia. Tuolloin hän oli omien sanojensa mukaan ”syvästi varhaisen renessanssin loitsun alla” ja tunsi, että gessolla pohjustettu alumiini antoi jotain, joka lähestyi Masaccion ja Piero della Francescan freskojen maalaustuntumaa ja visuaalista vaikutusta. Viime kädessä hän kuitenkin piti sitä epätyydyttävänä, ja tämä omakuva oli kertaluonteinen, maalattu seuraavana vuonna keräilijän tilauksesta.

Tyyli ja paletti ovat ominaisia Ayrtonin 1940-luvun lopun teoksille (vertaa hänen Sheffieldin taidegalleriassa ”Portrait of Norman Douglas” ja British Councilin ”Iltapäivä Ischiassa”), vaihe, joka huipentui vuonna 1951 Britannian festivaalin ”60 Pictures for '51" -näyttelyyn (nykyinen Tate Britain) maalattuun suureen ”Captive Seven” -näyttelyyn. Valinta näyttää itsensä koko profiilinäkymässä (vaikein omakuvan kannalta) ja maalaamisen yhteydessä toistaa Titianin kuuluisaa myöhäistä omakuvaa Pradossa, jonka Ayrton tunsi hyvin.

Olemme erittäin kiitollisia tohtori Justine Hopkinsille tämän alaviitteen toimittamisesta.

Alkuperä: Lontoo, Michael Parkin Fine Art Ltd, ei päivämäärää, näyttely nro 6, bt. Kirjailija: John Sandoe.